Eilen totesimme iltalenkin päätteeksi, että jos Dora sattuisi joskus karkaamaan lenkkialueellemme, ei tarvitsisi kantaa huolta siitä, miten se selviäisi ruoan kanssa. Se kyllä löytää syömistä pitkienkin matkojen takaa...

Ensimmäinen löytö oli hiirenraato ihan lähellä paikkaa, johon jätämme auton. Raato vaihdettiin Doran namuihin ja matka pääsi alkuun. Sen jälkeen Dora kulki innostuneena ja jouduin välilä juoksemaankin, kun se oli niin vilkas. Toisaalta se sitten pitää aina tauon niin, että äiti ja papa saavat meidät kiinni tai tulevat näköetäisyydelle.

20200514_181810%20%282%29.jpg

Dora lähti kävelemään pitempää lenkkiä. Sitten se poikkesi polulta metsäaukiolle, josta pari vuotta sitten kaadettiin puut. Alue on melkoista rämpimistä, mutta vauhti oli kova ja askel määrätietoinen. Sitten Dora pysähtyi tyytyväisenä ja alkoi mussuttaa jänön papanoita. Matka jatkui vanhaa metsäautotietä.

20200513_181819%20%282%29.jpg

Ihmettelin ensin, minne olimme menossa, koska en ole tuota kautta Doran kanssa kulkenut. Lopulta pääsimme Doran toivomaan paikkaan! Siellä oli kala kätkettynä maahan... En antanut Doran syödä sitä, vaikka se oli taas löydöstään oikein innoissaan. Vaihdoin löydön Doran omiin herkkuihin ja niin pääsimme pois.

20200513_184349%20%282%29.jpg

Seuraavaan löytöön oli taas hiukan matkaa. Dora on niin ovela, kun se haluaa kovasti johonkin mennä. Se ikään kuin antaa ihmiselle periksi ja yhtäkkiä se kääntyy kuitenkin juuri sinne, minne koko ajan oli menossa.  Näin kävi jälleen. Luulin jo, että pääsimme pois erään kuusen luota, jonne Dora oli kovasti menossa. Se vain kiepsahtikin kuusen toiselle puolelle ja silloin näin, mikä sillä oli mielessään... Jänön (tai jonkun muun) häntä tms. oli kuusen alla ja se kiinnosti Doraa kovasti! Tässä se jonkin aikaa makasi ja ajattelin, että makaa vaan, kohta sitten vaihdetaan taas löytö omiin namuihin ja lähdetään pois. Näin teimme.

20200513_183036%20%282%29.jpg

Dora jatkoi matkaa jonkin aikaa ihan normaalia reittiä. Sitten se päätti määrätietoisesti kurkata painauman (vanha hiekkakuoppa) kautta ja eikös vain sieltäkin löytynyt papanoita! Koiran hajuaisti on todella hämmästyttävän hyvä.

Dora oli aika väsyksissä lenkin jälkeen ja vesi maittoi. Sitä kyllä oli juotu myös kesken lenkkiä. Tänään lenkki sujui sitten rauhallisemmissa merkeissä.

20200513_185632%20%282%29.jpg