Nana lähti kaksi kuukautta sitten. Olemme nyt mökillä ja kävin äsken ulkona. Usva tanssii kuin silloin Nanan lähtöyönä. Se oli kyllä hurjan rankka yö. Sellaista en toivo kenellekään. Ja sitten kaikki kuitenkin päättyi niin kauniisti. Nana lähti siinä minun läsnäollessani, saimme olla ihan lähekkäin. Nanahan reagoi vielä, kun menin sen luokse auton takaosaan. Se jopa yritti nostaa päätään. Ennen lääkäriin lähtöä tuntui niin ristiriitaiselta, kun halusin, että aika menisi nopeasti ja lääkäri soittaisi, että saamme mennä, koska halusin, että Nana saa helpotuksen. Toisaalta en halunnut, että aika kuluisi, koska tiesin, että jokainen hetki vie lähemmäksi eroamme. Miten aika voikaan kulua liian hitaasti ja samalla aivan liian nopeasti!

"Vielä kerran tulee päivä, kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä, milloin se on koittava.
Niin kuin joku koputtaisi hiljaa kotiovella,
silloin tiedän, nyt on aika avata.

Pidä silloin hiljaa kiinni, syliin hellään rutista.
Että voisin aivan hiljaa huomaamatta nukkua.
Että voisin luulla, sinä tulet mukana.

Silloin anna minun mennä,
kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas,
kuinka kaunis uusi kesä ihana.
Sitten anna minun mennä,
ethän pyydä, että jäisin elämään.
Irti päästä, kuiskaa korvaan hiljaa vaan:
Olet vapaa lähtemään."

Elokuun kuutamoyöt täällä mökillä ovat tavattoman kauniita. Ei sitä tunnelmaa valokuvaan oikein saa talletettua. Mieleeni palasi laulu lapsuudesta. Mehän lauloimme aina automatkoilla. Meillä ei ollut autoradiota tms.

"Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan.

Täysikuu, kun avaruuden puet loistoon hopean.

Saat nähdä vain sä rakkauden, sen hetket riemukkaat,

mut kiertää kylmää tietäsi niin yksin sinä saat.

Täysikuu, kun hänet löydät jota kaipaan minä niin.

Täysikuu, sä hänet loisteellasi peitä suudelmiin.

Ja kerro hälle kuinka paljon häntä rakastan.

Täysikuu, se kerro hälle täysikuu." (Olavi Virta)

"Satu ruskeista silmistä elää,
Joka päivä uusi se on.
Laulu ruskeille silmille helää,
Hohde niissä sammumaton.
Kun lauloivat toiset tähdistä illoin
Ja hohteesta kuutamon,
Mulle silmät ne rakkaat hohteli silloin,
Ne kauneimmat mulle on." (Veikko Tuomi)

Kuulin yllä olevan laulun ensimmäistä kertaa eilen, kun ajelin tänne mökille. Nanan kauniit ruskeat silmät...