Lumi on sulanut hurjaa vauhtia. Metsässäkään ei ole enää paljon lunta. Kuulimme ja näimme tänään paljon peipposia. Niistä ei kuitenkaan ole kuvia.

Mosse syö iltaisin luita. Joskus sen saama luu ei ole sille mieluinen. Silloin se kätkee luun ja siinä hommassa se on taitava. Matto on käännetty luun päälle ja tässä kuvassa näkyy, miten Mosse on onnistunut lisäksi laittamaan papan saappaat tukemaan mattoa kiinni.  Joskus matto on käännetty useaan kertaan luun päälle eri suunnista, niin että se on kuin huolellisessa paketissa. Eipä näitä niin usein käy, mutta joskus luu on vain niin hirveän väärän mallinen, ettei sitä voi mitenkään syödä.  

 Nana kaunokaiseni makoilee pihalla kuluneella viikolla. Minulla on tällä hetkellä tämä kuva tietokoneeni taustakuvana.

Torstaina Pakkiksen pihassa oli lunta vielä näin paljon, mutta nyt sitä on enää tuossa lumikukkulalla. Mosse näkyy tuolla ruusupensaan takana. Se on oikeasti kukkamaata, mutta koirat pääsevät näin talvella sinne lumikukkulan kautta, vaikka siinä on aita. Kannan juuri nyt huolta Mossesta. Se ontuu yhä, vaikkakaan ei koko aikaa. Viime viikko oli aika hyvä, mutta eilen se ontui enemmän. Se oli käynyt yöllä yläkerrassa ja aamulla... tätä ette halua kuulla... se oli nakertanut häntänsä loppupäähän kolme veristä kohtaa.  Kaksi on euron kokoista, vähän märkäisen näköistä ja yksi pitempi verinen. Nyt sillä on kaulus ja olen hoivannut noita nakerrusjuttuja. Miksi, miksi se tekee näin? Onko se niin kipeä? Vai mistä on kyse?? Se syö hyvin, maha toimii, se nukkuu yleensä hyvin, se on mielellään haliteltavana ja hellii itse meitä. Näiden pipien hoitaminen ei ole ongelma, mutta ongelma on se, miksi näitä tulee.  

Joka tapauksessa, hyvää palmusunnuntaita kaikille lukijoillemme!