Meille ei ole tapahtunut mitään uutta eikä ihmeellistä. Valitettavasti en kuitenkaan voi kuvailla elämäämme tavalliseksi arjeksi. Nimittäin se tavallinen arki on useimmiten sitä parasta elämää. Juhlahumu on toki hienoa, mutta se kestää vain hetken. Tavallista arkea meillä ei eletä, koska Mosse-poikanen se vain ontuu ja ontuu. Tänään Mosse pääsi hierontaan. Kiitos Tuijalle, joka järjesti meille hieronta-aikaa, vaikka se sitten tuli lauantaiksi! Mossen rinta oli tiukka, selässä myös vähän tiukkuutta, toinen takareisi tukkoinen. Oikeassa etujalassa oli vähemmän lihaksia kuin vasemmassa. Vasemmassa ranteessa on nivelrikkoa ja sitä on hoidettu. Kuitenkin Mosse ontuu nyt oikeaa etujalkaa ja se on jäykkä, varsinkin kun Mosse nousee makuulta ja on lähdössä liikkeelle. Mosse on pysynyt alakerrassa aika hienosti. Muutaman kerran se on livahtanut yläkertaan, kun se olisi muuten jäänyt yksin alas. Kävelylenkkejä on lyhennetty ja Mosse saa päivittäin kipulääkettä. Se saa myös nivelaineita ja C-vitamiinia sekä öljyä.

Nanallakin on ollut vaivaa. Viikko meni hyvin, mutta eilen se taas ripuloi ja oksensi. Yö meni sitten hyvin, mutta aamulla oli taasen ripulia. Nyt päivän aikana se onkin käynyt vain pisulla. Tästä kuvasta jäi valitettavasti tassut pois, kun nappasin sen katsomatta kameran ruutuun.

Nana on mahavaivoistaan huolimatta muuten oma itsensä. Se nauttii ulkona olemisesta ja lumesta. Parvekkeelta suli lumet tässä muutaman lämpimän päivän aikana ja nyt se nukkuu osan yöstä siellä.

Nana ja Mosse suunnittelevat päivän ohjelmaa... "Ulkoilemaan olisi kiva lähteä. Päätetään niin, eikös vaan?"

"Ehkä autotalli aukenee tuijotuksen voimalla? Avaimen käyttäjiksi meistä ei nimittäin ole."

"Ei se aukene, voisitteko auttaa?"

Apua annettiin ja lähdimme etsimään kivaa aurinkoista ulkoilupaikkaa päätyen lopulta tuttuun Bolideniin.

Nana

 Mosse

 

Vastuksista huolimatta toivotamme Mossen hymyn myötä lukijoillemme hyvää pyhäpäivää ja alkavaa viikkoa!