Täällä minä asun, tervetuloa! Meillä oli näin lumista 22.12., kun minä sain ensimmäisen joululahjani ja siitä onkin kuva tässä alla.

Tapasin Minessan pitkän tauon jälkeen! Minessa ei ole saanut tulla vierailulle, etten villiintyisi ja loukkaisi jalkaani. Olimme molemmat todella onnellisia, kun taas tapasimme. 

Aatonaattona lepäilin kotona ja keräsin voimia aattoa varten. Papa oli kanssani eli yksin ei minun tarvinnut olla, vaikka äiti ja Hanna kävivät monilla jouluviemisvierailuilla.

Tässä ovat minun lahjani. Minä olin saanut sinisestä paketista yhden herkun jo ennakkoon, kun naapurit Heidi ja Erno kävivät aatonaattona vierailulla luonamme. Nam! Muiden pakettien sisältö oli minulle tässä vaiheessa vielä arvoitus.

Aah, ihana syötävä joulukortti ystäviltäni Sadulta, Pavelta ja Manulta. Ja tässä on varmaan kuivattua mahaa naapureilta.

Sain paljon herkkuja kotiväeltä ja sitten sain tämä tassu-korun. Kultatassu... se olen minä! Kuulin, että Nana ja Hanna ostivat tämä minulle jo lähes vuosi sitten ystävänpäivälahjaksi. Onnuin kuitenkin silloin niin, että he eivät antaneet sitä minulle, se olisi kuulemma tuntunut jotenkin oudolta. Nyt vihdoinkin jalkani on siinä kunnossa, että korun antaminen tuntui hyvältä.

Kiitos paljon lahjoista! Hanna käskee huomauttaa, että olen ihan hirmu kiltti lahjojen kanssa. En revi, enkä riuhdo niitä, vaan mieluimmin avaan niitä rauhassa yhdessä ihmisen kanssa.

Tällainen ihmetys oli tullut joulupäivänä minun perintökoppini terassille. Ensin ajattelin vähän maistaa noita lampaita tai edes saada niistä leikkikaveria, mutta se ei onnistunut. Meillä on muuten jo lumi poissa ja pihanurmi on näkyvissä.

Sitten Hanna sanoi, että katsopas, huomaatko Jeesus-lapsen.

Kyllä minä huomasin ja kävin sitten antamassa suukonkin.

Tänään tapaninpäivänä olen lepäillyt ja nauttinut koko perheen yhdessäolosta, laulutuokioista ja sellaisesta mukavasta.

Hanna soitti tänään Petra-fyssarilleni ja jatkamme jalan kanssa kuten aiemmin on sovittu. Pieniä työntöjä ja vaihtelevan pituisia kävelyitä.