No, kuuluu, mitä kuuluu. Nanalla on masu vähän sekaisin. Toivottavasti se tulee pian kuntoon. Tänään Nana on juonut jo aika normaalisti ja syönytkin. Mosse jatkaa kipulääkkeiden syömistä ontumisen vuoksi. Muuten kaikki on hyvin. Toivottavasti ensi viikolla lunta sataa minimaalisesti. Siitä toiveesta enemmän toisella kertaa.

Nanan kanssa saan nauttia yöllisistä kävelyretkistä. Olen joskus ajatellut, että miten mukavaa se oikeastaan on. Eipä minun tulisi ilman Nanaa mentyä kesken unien lenkille kahden-neljän aikaan yöllä. Silloin on kuitenkin usein hyvin kaunista ja tunnelmallista! Tässä olimme ulkoilemassa, kun alkoi sataa isoja lumihiutaleita, lumirättejä (tosin kuivia). Nana ihmetteli jalkakäytävän päättymistä lumivuoreen.

Hmm, siis tästä vain eteen päin? Jalkakäytävät on joissain paikoissa valjastettu lumensäilytykseen. No, Kokkolassa voi kävellä kadullakin aika turvallisesti ja aikanaan nämäkin jalkakäytävät taas vapautuvat.

Mutta on se silti aika merkillistä, tuumailee Nana. Nana käyttää yhä valjaita ja raput sujuvat mainiosti!

Isäni ja Mossen lukuhetki. Mossella on suloinen tapa äännellä ja ähistä nukkuessaan ja asentoa vaihtaessaan. Se kuulostaa siltä, että se nauttii ja rentoutuu. Nana kääntää aina tuon maton kulman. Nanan lempipaikka on tuossa kaakeliuunin edessä oikealla, josta metallinen lattiasuoja vähän näkyy. Se on juuri sopivasti Nanan kokoinen.

Mosse-poikamme. Tässä kuvassa ei näy niin paljon, mutta Mossen häntä on mennyt ihan pikkuiseksi. Eihän sillä ole koskaan ollut housuja eikä sukkia, mutta häntä on ollut ihan hyvä. Mosse syö nykyään Biotiini-lisää. Muu turkki onkin nyt parempi, eikä Mosse raaputa itseään juuri ollenkaan. Yksi kohta kyljessä tosin on sellainen, että se saa harjatessakin Mossen jalat vipajamaan. Jokin hermoyhteys siinä varmasti on.

Nana ja Mosse vahtivat pihaa.

Me kaksi ihanuutta olemme hyvät ystävät!

Otin tänään kuvan oksista, jotka olivat kuin sokerilla ja timanteilla kevyesti kuorrutettuja. Ne ovat luonnossa todella kauniita!