Anteeksi kaikille heille, jotka säikähtivät edellisen postauksen ensimmäistä kuvaa! Ei ollut tarkoitus säikyttää. Laitoin vain kuvat kerrontajärjestykseen.

Viime yö ja tämä päivä ovat olleet tosi haasteellisia. Ohjeeksi sain lääkäriltä, että Nana saa syödä jo illalla, jos ruoka maittaa, mutta ainakin tänään saa jo syödä ihan normaalisti. Hmm... ei todellakaan maittanut illalla ruoka, eikä se ole maittanut tänäänkään. Olen kokeillut läpi kaikki Nanan lempiherkut erillaisin kokoonpanoin. Yhden kananmunan se söi maksalaatikkonokareella höystettynä, mutta senkin se myöhemmin oksensi. Kun vanhempani ja Mosse palasivat mökiltä klo 16 aikaan, kävin ostamassa NutriPlus-geeliä. Sitähän pitäisi saada menemään oikeasti tosi iso satsi, mutta hiukan olen saanut menemään, kun laitan sitä sormella Nanan kielen päälle. Nanan takapää hoippuu ja heiluu, kun se kompastelee pisulle tai ripulille. Varmaan haava on sen verran arka, että se ei pysty käyttämään heikkoa takapäätään kunnolla. Se siis kyllä vaihtaa paikkaa ja kävelee vapaaehtoisesti, mutta kulku on, mitä on. Nana on myös limainen kuten ennen leikkausta. Tämä on todella rankkaa! Onneksi Nana välillä rauhoittuu nukkumaan. Voimathan sillä menevät muuten ihan loppuun! Soitin tänään päivystävälle eläinlääkärillekin, mutta hänellä ei juuri ollut antaa apua. Toivottavasti huominen päivä on parempi!

Tällainen iltahetkikuva tuli tänään Pakkiksen pihasta. Nana juo onneksi hyvin, vaikka muu oleminen on surkeampaa.

Mosse antaa Nanan olla aivan rauhassa. Hieno poika.