Ihan ensimmäiseksi: Lämpimät kiitokset kommenteistanne, halauksistanne...

Eilen menin nukkumaan vasta aamulla 6.30 ja nousin 7.30. Koko yön siis auttelin Nanaa, joka tsemppasi liman kanssa. Mosse nukkui sohvalla ja minä laitoin tyytyni Nanan viereen lattialle, jotta saimme olla ihan lähekkäin. Suurimman osan ajasta kylläkin istuskelin Nanan luona tai siivoilin ysköksiä. Pelkäsin, mitä aamu tuo tullessaan, ja välillä jo mietin, miten selviämme perjantaihin asti, kun helatorstaina eläinlääkäriasema oli kiinni.

Nanalla oli eilen kuitenkin hyvä päivä! Tämä tyttö jaksaa aina uudelleen hämmästyttää minua! Nana söi useita pieniä aterioita ja sai lääkkeensä. Se halusi oma-aloitteisesti lenkille metsään (aamulla Nanan minikolmiolenkki, illalla koko perhe yhdessä Bolidenissä), oli Minessan luona käymässä (Minessa on reissussa perjantaista maanantaihin), leikki Mossen kanssa pihassa yms. Yön sumun jälkeen kaikki tuoksui voimakkaasti, joten Nanalla ja Mossella oli paljon haisteltavaa.

Mosse kuiski: "Nana, mä kuiskaan yhden jutun... Voisitko näyttää mulle ilmaveivin korvalla, kun en ollut mukana silloin Harrbådassa?"

Mosse oikein kurkoitti nähdäkseen Nanan korvan.

Nana on alkanut "poseerata" itsekseen vähän väliä. Kun se huomaa, että näen sen, se odottaa kunnes ehdin napata siitä kuvan!

Eilen illalla Nana sai ylimääräisen happosalpaajalääkkeensä. Yö sujui yllättävän hienosti! Pari kertaa annoin sille ruokaa, koska sen mahan ei ole tarkoitus kurista. En luule, että Nana on yhtäkkiä parantunut kokonaan, mutta olen hurjan kiitollinen siitä, että se voi hetken aikaa paremmin! Ratkaisun aika tullee lähiaikana, mutta nyt saimme nähtävästi vielä armonaikaa. Nautimme siitä! Niin kauan, kun Nana voi hyvin, annamme ratkaisun odottaa.