Pakkiksen pihassa lempikukkiani ovat lemmikit. Ne ovat ihastuttavan värisiä ja tekevät ihanan sinisen polun omenapuun alle. Öisinkin ne ikään kuin hohtavat valoa. Lemmikki-kukan nimi tuo Minessalle mieleen kissat ja koirat. Tänä vuonna pihamme lemmikit ovat erityisen ihanat. Förgätmigej... miten voisinkaan unohtaa...

Meillä haistellaan niin kotipihassa kuin metsässäkin. Nana käy kävelyillä ja on usein pirteä. Kahdesti olemme käyneet nyt Nanan polulla. Tänä aamuna Minessa, joka oli taas yökylässä, oli Nanan, äidin ja minun mukana. Eilen illalla myös pesimme Nanan pihatuvan saunatiloissa Minessan kanssa.

Nana oli neljä päivää oksentamatta. Soitin tiedot tiistaina Miia-lääkärille, joka oli todella iloinen. Äänestä oikein kuuli, miten onnellinen hän oli. Hän soitti apteekkiin jatkoreseptin happosalpaajalääkkeelle, jota sovimme jatkettavan vielä pari viikkoa. Antibioottikuuriakin on suun kautta vielä puolet jäljellä. Kävin tänään punnitsemassa Nanan. Se painaa 45,5 kg eli saman, mitä Seinäjoella ennen tähystystä.

Mutta nyt, nyt kuuluu valitettavasti paljon huonompaa. Valvon ja vahdin Nanan unta. Nana rohisee, herää ja kakoo, koittaa selvittää limaista kurkkuaan ja nukkuu sitten taas. Nana alkoi oksentaa eilen illalla ja se oksensi muutamia kertoja ennen keskiyötä. Tänään päivä sujui hyvin, mutta Nana oksensi kuuden aikaan illalla saatuaan ruoan. Samalla tuli mukana myös edellinen ruoka ja ihan hirmuisesti limaa. Osa oli aivan valkoista, ihan kuin marenkia varten vatkattua kananmunan valkuaista. Nana sai nyt illalla ylimääräisenä Nexiumin. Soitan perjantaina Miialle Seinäjoelle. Toivottavasti hän on paikalla, jotta voimme miettiä Nanan tilannetta. Viikko sitten Miia sanoi, että jos oksentelu alkaa uudelleen hoidon aikana, kyse on ilmeisesti syövästä. Iltani menikin itkiessä... rakas, niin äärettömän rakas ja suloinen tyttöni, rakas Nanani.  Toivottavasti kukaan ei kommentoi, että onhan Nana jo vanha. Tämä seikka ei nimittäin tee mahdollista tulevaa eroamme yhtään helpommaksi.