Otin ylläolevan kuvan, kun leivomme Minessan kanssa piparkakkuja. Muotit olivat noin leivontapöydällä ja huomasin, että tästä saan kolmannen adventtisunnuntain kuvan. On vähän nurinkurista, kun ennen joulua herkutellaan lähes päivittäin kaikella ihanalla, kun oikeastaan on pikkupaaston aika.

Meille kuuluu koirarintamalla kaikenlaista pientä harmia. Mossen jalka alkoi parantua hienosti, mutta se lienee rapsuttanut sen uudelleen auki ollessaan ulkona. Kaulus suojaa nuolemiselta, mutta jaloissa pitäisi olla sukat rapsuttamisen estämiseksi. Lisäksi huomasin, että toisessa jalassa on sama vaiva, vaikkakin livempänä. No, kyllä nämä parantuvat. Harmillisia ne vain ovat. Olemme nyt lisäksi rasvanneet alueita, jotta ne eivät niin kutiaisi.

Nanalle muodostui torstaina verikorva vasempaan korvaan. Se oli outon tuntoinen. Tiesin heti, mikä se on, koska Nanan Hippu-veljellä oli kerran tällainen. Tuntui siltä kuin korvalehden sisään olisi ujutettu iso hieman litistetty luumu tai jotain tiivistä vanutäytettä. Perjantaina kävimme Kälviällä tyhjennyttämässä sen ja onteloon laitettiin kortisonia. Toivottavasti vaiva ei toistu. Nyt korva on ainakin vielä ihan rauhallinen. Kortisonin antaminen aiheutti sen, että peruin Tampereelle varaamani verikoekontrolliajan ja samalla myös sydänultran. Käsittääkseni sydänultra on pitkä, suunnilleen tunnin mittainen tutkimus. Kun Nanan silmäleikkaus ei nyt näytä ajankohtaiselta, on ehkä turha rasittaa sitä noin pitkällä tutkimuksella. Käymme varmaankin maksa-arvokontrollissa täällä Kokkolassa jonkin ajan kuluttua.