Vuoden eniten odotettamani viikonloppu on nyt takana, hiippakuntamme suurtapahtuma Kyrkhelg täällä Kokkolassa. Se on aina ravitseva ja virkistävä. Tänä vuonna lauantai meni valitettavasti suurimmaksi osaksi matematiikkakoulutuksen merkeissä, mutta ehdin mukaan iltapäivän ohjelmiin. Eilen illalla meitä oli kirkossa yli 1000 henkeä. Mieleeni tulivat psalmin 57 sanat "Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä." Meillä on aina vierailijoita mukana mm. Ruotsista. Tänä vuonna saimme kuulla myös kiinalaista puhujaa. Sanat psalmista 108 "Minun sydämeni on valmis Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa." Oli hyvä olla.

Tänään astuessani kirkkoon jumalanpalvelukseen satojen muiden kanssa torvisoittokunnan soittaessa muistin psalmin 122 sanat "Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: Menkäämme Herran huoneeseen." On hienoa saada kuulua Jumalan suureen perheväkeen. Olla kotonaan ihan vieraidenkin kanssa, koska meillä on yhteinen Isä.

Syyskuun päivät ovat olleet osaksi kauniin kirkkaita ja aamut kylmiä. Nyt on kuitenkin ollut sellainen lämmin aalto ja vähän sateisempaa. Pakkiksen yksi vaahtera on kuitenkin saanut jo kaunista syysasua.

Kummityttöni Minessa täytti täydet 10 vuotta Kokkola-päivänä. Koko Kokkola siis liputtaa aina hänen syntymäpäivänään. Yksi Minessan saamista lahjoista oli väline, jolla voi tehdä jättisaippuakuplia. Ne liitivät taivaalle kuin kauniit toiveet...

Viikko sitten oli upean aurinkoinen sunnuntai ja silloin kävimme ilmeisesti viimeisen uintireissun Bosundissa. Näimme sekä kurkia että kauriita! Vesi oli tyyni ja hieman alle 15-asteista, mutta oikeasti ihan miellyttävää. Uintireissut saattavat nyt jäädä äitini leikkauksen vuoksi tältä syksyltä tähän.

Minulla on ihania auringonlaskukuvia Harrbådasta, mutta laitan ne eri postaukseen, koska nyt alkaa uni painaa silmiä. Siunattua viikkoa, iloa syksystä ja toisistamme teille jokaiselle! Kiitos teille, jotka olette jaksaneet laittaa kommentteja!