Mietin, mitä voisin kertoa teille Lehtimajajuhla-matkastamme Jerusalemiin. Matkasta, joka kohdallani alkoi sanoilla:
"Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: `Menkäämme Herran huoneeseen.´ Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi Jerusalem; sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen, jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä...
Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi." Psalmi 122: 1-4, 6-7
Jos et halua lukea enempää, katso vain kuvat. Jos luet, kuulet jotain pientä ajatuksistani.
Tällainen matka on paljon muuta kuin loma tai maisemien katselua. Tämä on pyhiinvaellusmatka, matka, jolloin odotetaan, mitä Jumala puhuu. Matka, jolta tullaan takaisin aina jollain lailla muuttuneena. Se ei ehkä näy muille, mutta jotain aina muuttuu.
Mikä ei muuttunut? Rakkaus Jumalaan, rakkaus hänen kansaansa, rakkaus Jerusalemiin ja Israeliin. Ja kuitenkin nekin muuttuivat. Rakkaus syvenee ja kasvaa. Saa haluamaan yhä enemmän, pyrkimystä ymmärtää sitä/ häntä, jota rakastaa, pyrkimystä tulla lähemmäksi. Koskaan en voi ymmärtää juutalaisten kärsimystä, en kaikkea sitä, mitä se pitää sisällään ja miten se muokkasi tätä kansaa. Rakkauteni kuitenkin kurkottaa näiden rajojen sisään. Ortodoksijuutalaiset näkevät minut ulkopuolisena, häiriönäkin. Minä näen heidät siskoinani ja veljinäni, joilla on niin paljon tietoa ja uskoa, mutta "peite" silmillä. He eivät vielä tiedä, että Messias, jota hekin odottavat, on jo tullut ja poistanut Jumalan ja meidän välillä olevan erottavan seinän, synnin. Hän on on kärsinyt sen seurauksen, kuoleman, ja avannut tien taivaaseen, Jumalan yhteyteen.
Saimme kulkea ortodoksijuutalaisten kaupunginosassa ja nähdä heidän lehtimajajuhliensa viettoa. Perheet ovat yleensä suuria ja ne olivat paljon yhdessä, hellyys ja yhteys olivat käsinkosketeltavia. Näimme miesten (pikkupojista vanhuksiin) tanssivan Jumalan kiitosta ja täytyy sanoa, etten ennen ole nähnyt tanssissa sellaista iloa ja riemua. He pitävät kiinni ikivanhoista säädöksistä, ja saavat myös sen siunauksen, joka niihin on kätketty.
Meillä oli tälläkin kertaa ihania kohtaamisia ihmisten kanssa. He edustivat useita eri kansallisuuksia. Mikä meitä kaikkia yhdisti? Halu ja tarve siunata Isralia ja toimia sen hyväksi niillä keinoilla, joita meillä on. Tämä ei tarkoita poliittista työtä, sen haluan tehdä selväksi. Jumala yhdistää omansa yhdeksi isoksi kansaksi, Jumalan kansaksi. Siihen ei kuuluta omien ansioiden takia, vaan siksi, että Jeesus tuli meidän Vapahtajaksemme, Sovittajaksemme. Saamme kaiken lahjaksi. Yhdessä kaupassa vanha juutalaisnainen kysyi meiltä, mistä olemme kotoisin. Kerroimme, ja hän kysyi, olemmeko uskovaisia. Olemme kyllä. Hänen kasvonsa levisivät hymyyn ja hän kertoi myös olevansa. Halasimme, me yhdessä hetkessä ventovieraat ja toisessa hetkessä sisaret Kristuksessa.
Meitä puhuttelivat myös muslimit. He kertoivat tietävänsä, miksi olemme tulleet ja sen, että olemme kristittyjä. He sanoivat kunnioittavansa meitä siksi, että tulemme siunaamaan Israelia ja osoittamaan sille tukeamme. He halusivat rauhaa. Valitettavasti yksilöt eivät päätä politiikasta. Se on peliä, valtapeliä pahimmillaan.
Jerusalem-marssilla oli taas valtavasti väkeä osoittamassa rakkauttaan ja tukeaan Isralille. Pyytämässä anteeksi kristikansan tekoja juutalaisia kohtaan, rohkaisemassa ja iloitsemassa yhdessä juutalaisten kanssa Lehtimajajuhlana Jumalan uskollisuudesta ja lahjoista.
"Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko. Älkää antako Hänelle lepoa, ennenkuin Hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa." Jesaja 62: 6-7
Öljypuita. Raakoja vihreitä ja kypsiä mustia oliiveja.
Talvisateita odottava viikunapuu sekä muutama rutistunut viikuna.
Granaattiomenapuu.
Kärsimyskukka. Meillä sitä ei vain näe tällaisena isona köynnöksenä aidoilla!
Ihanat palmut, joita on joka paikassa. Eniten näimme taatelipalmuja.
Tässä näkyy ns. lehtimajoja, joita on hyvin erilaisia. Jotkut on tehty kankaasta, jotkut vanerista yms. Kaikissa on kuitenkin katto palmunlehvistä tms. materiaalista. Sisältä ne on koristeltu värikkäästi, meidän mielestämme joulukoristeilla mm. köynnöksillä.
Muutamat kadut oli koristeltu mahtavasti myös ylöspäin.
Leijonia on paljon, koska Juudan leijona on Messiaan vertauskuva. Leijona on myös Jerusalemin kaupungin vaakunassa. Ihanaa pronssileijonaa emme voineet ostaa sen suuren painon vuoksi.
Tällainen lintu (vihermehiläissyöjä?) lenteli Kuolleellamerellä Ein Gedissä.
Maisemia.
Auringonlasku vanhassa Jaffossa (suomalaisessa Raamatussa nimellä Joppe) matkalla lentokentälle.
Kiitos, kun kävit! Kommenttien jättämisessä on kuulemma ollut vaikeuksia. Tosi harmi. Yleensä kommentti kyllä näkyy minulla, vaikka vaikuttaisi, ettei se tule perille.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.