Ei yhtään ruusua, ei edes yhtään nuppua. Ei yhtäkään. Pakkiksen pensaassa on uusia lehtiä, mutta siihen se jääkin. Surullista, koska olisin halunnut viedä Nanalle ruusuja juuri sieltä.



Lemmikeitä meillä on paljon. Ei ihan samanlaista lemmikkipolkua kuin vuosi sitten, mutta ihania lemmikkialueita. Äiti oli poiminut minulle maljakkoon ihanan kimpun. Minessa sanoi, että mummu poimi lemmikeitä, niin saat hoivailla niitä, kun Nanaa ei ole. Lemmikki-sana on hänelle ensi sijaisesti koira tai kissa, vasta toissijaisesti kukka.

Olin Mossen vahtina perjantaista eiliseen eli lauantaihin, koska vanhempani olivat hautajaismatkalla. Sain seurakseni Pakkikselle luonnollisesti Minessan. Kävimme kävelyillä Bolidenissä ja Minessa löysi "ihanan laakson", jota tutkimme. Mm. kiersimme tarkkaan tutkimassa laaksossa olevan "lammen".



Mosse olisi pulahtanut uimaan, mutten päästänyt sitä kuin kahlaamaan, koska "lampi" ei ole kovin puhdas. Olemme jo jonkin aikaa seurailleet Mossen takaliikettä. Sillä todettiin Aistissa ensimmäisellä kerralla hidastuneet refleksit oikeassa takajalassa. Nyt siinä jalassa on selvä hidastuma tassun kääntämisessä käynnissä. Ravissa tämä ei tule esille.



Kotipihassa Mosse on ollut kiinni. Näin vältämme sen ryntäilyt portilta toiselle. Pidän sitä irti, kun olen itse koko ajan läsnä ja voin kontrolloida sen liikkumista ja vahtiyrityksiä.



Juomatauko. Lurps! Mossella on kaunis tuuhea häntä. Toista oli silloin, kun kilpparilääkitysannos oli riittämätön.





Me vietimme Mossen kanssa kahdestaan hellyyshetkiä pihalla ja samalla tulivat hoidetuksi niin turkki kuin kynnetkin.



Lämmin kiitos kaikille ihanista kommenteista!!