Vietin viikonloppua lauantaista maanantaihin Mossen kanssa, koska vanhempani olivat sukuloimassa äitini siskon perheen luona. Minessa oli viime yönä luonamme, kuten on tänäänkin. Minessa sai tuliaiseksi ihanan nallen! Nallella on hämmästyttävän paljon sama ilme kuin Mossella, joskaan ei tässä kuvassa.

Mosse on ollut rauhallinen, vaikka se on myös leikkisä. Se ei kulje perässäni, ei tule odottamaan vessan oven taakse tms. kuten Nana teki. Näiden kahden koiran erilaisuuden huomaa vielä selvemmin, kun toista ei enää ole. Mosse on ottanut lempinukkumapaikakseen yöllä "tyttöjen päädyn" kylppärin yläkerrassa. Meillä on siinä ikkuna auki ja patterit pois päältä eli siinä sen on mukavan viileää nukkua ja se saa samalla olla meidän ihmisten kanssa samassa kerroksessa. Eilen Mosse päätti vähän keksiä jekkuja...

Kun Mosse sai iltaluunsa ulkona, se nappasi sen suuhunsa ja lähti viemään sitä saunan, siis piharakennuksen, taakse. Huusin sen takaisin ja kiltisti se tuli ja tiputti luunsa minulle. Kun ojensin sitä uudelleen, se otti luun suuhunsa ihan kokonaan, siis niin, ettei sitä näkynyt kuin ihan vähän vain. Koitin sanoa sille, että sehän tukehtuu siihen, että noin sitä ei voi syödä. Mosse vain oli kuin sen suussa ei olisi mitään ja sitten se kiepsahti ympäri ja ryntäsi piilottamaan herkkunsa.

Minessa yritti illalla löytää luuta (itse en löytänyt edes heti piilotusseremonian jälkeenkään), mutta heikolla tuloksella.

Mosse tosin selvästi luuli, että me olimme löytäneet sen luun. Se katseli meitä liikuttavan syyttävästi, kun se ei itsekään sitä löytänyt käydessään kaivamassa.

Lauantaina Mosse leikki hetkisen kepillä, jonka Minessa on koirille joskus tuonut metsästä. Minessa oli näistä kuvista mielissään, koska kepin tuomisesta on jo aikaa.

Mosse kävi lääkärissä 15.6. Sen hampaat putsattiin, korvat tarkistettiin yms. Kaikki oli hyvin. Ainoa ongelma on ontuminen, joka ei ole vieläkään selvinnyt. Sydämestä ottaa, kun ei selviä, mikä sillä on vikana. Vaikka kuulemma ei voi olla kamalan vakavaa, kun se on välillä parempi.