Huono kaulus, huono. Siis se uusi sininen uimarengas. Hieno se on, mukava käyttää, ei kolise jne. Mutta siinä on yksi tosi huono puoli... Se EI estä nuolemista!  Eli tämä nyt kaikille kauluksesta innostuneille tiedoksi. Mosse-raukka joutuu taas pitämään inhoamaansa lampunvarjostinkaulusta. Toisaalta se on jo niin teipattu, että se ei enää kolise yhtä paljon kuin ennen.

Mossen vointi on huomattavasti parempi. Se ei ole levoton, eikä vikise. Kipulääke voitiin lopettaa melko pian, kun muut lääkkeet alkoivat auttaa. Isot antibiootit Mosse ottaa nätisti kinkkusiivuun käärittyinä. Mosse ei saa maata lumihangessa, mutta lenkkeillä se saa. Nyt ei ole onneksi ollut kovin kylmää. Tämä kuva on Pakkiksen pihasta. Nana nauttii lumessa makaamisesta. Kotiparvekkeella meinasi olla yhteen aikaan liian liukasta, jotta siellä olisi mukavaa. Laitoin parvekkeelle maton. Nana ei makaa matolla, mutta se saa siitä jaloilleen pitoa, kun se nousee ylös ja kävelee siellä.

Nana nautiskeli perjantaina unihetkestä Pakkiksen arkkarin sohvalla. Äiti on ottanut tämän kuvan. On valtavan iso asia, kun Nana on päivisin hoidossa paikassa, jossa sitä rakastetaan ihan täysillä. Me olemme onnellisessa asemassa näiden mussukoidemme kanssa, kun ne voivat olla hoidossa joko minulla tai vanhemmillani. Eipä muuta hoitoapua ole tarvittu Mossen ja Nanan aikana kuin yhden kerran, enoni hautajaisten aikaan, ja silloin selvittiin niin, ettei tarvittu yöhoitoa. Yali oli kerran tutullani kaksi yötä, kun olin leikkauksessa. On toki olemassa hyviä hoitoloita, onneksi, mutta me emme vielä ole niitä tarvineet. Tulevaisuudestahan ei kukaan voi tietää.

Tässä Nana lekottelee kotona pedissään. Nanan maksatutkimuksista on sen verran uutta tietoa, että postbrandiaalisen sappihappokokeen ruoan jälkeinen tulos oli normaali. Hyvä niin! Samalla otettiin AFOS-kontrolli ja sen vastauksen saan varmaan maanantaina. Ilmeisesti tutkimukset lopetetaan tähän ellei tuossa arvossa ole tapahtunut ihan rajua nousua. Nana on reipas, syö, juo, lenkkeilee, nukkuu rauhallisesti... Tässä vaiheessa ei ole aihetta tehdä sellaisia tutkimuksia, jotka voivat aiheuttaa Nanalle jonkun riskin. Nana syö ruokaa, jossa on korkeat proteiini- ja rasvaprosentit, mutta toisaalta ei tiedä, miten saan sen pysymään hyvässä kunnossa, jos vähennän näitä. Aiemminhan koitin syöttää sille kevyempää ruokaa ja se oli ihan huono idea. Kokeilin kahta eri merkkiä, mutta Nana vain laihtui ja voi huonosti. Jos Nanan maksa olisi sairastunut tästä nykyisestä ruoasta, sen pitäisi näkyä myös muissa veriarvoissa kuin vain AFOSissa. Maanantaina tiedän asiasta taas ehkä hieman enemmän. Toisaalta tämä, että syytä ei meinaa löytyä, ei minua hämmästytä. Onhan Nana kaikella muullakin tavoin ihan erityinen koira, miksi ei siis tässäkin asiassa.

Nyt meillä on uusi potilas, Mosse-poika. Viime viikolla oli muutama kovin kylmä ja tuulinen päivä. Mosse alkoi perjantaina nuolla kovasti kiveksiään ja viikonlopun aikana huomasimme, että kivespussi oli pahan näköinen. Iho oli ilmeisesti vähän paleltunut ja nuoleminen oli huonontanut tilannetta. Isäni käytti tänään Mosseä eläinlääkärissä Kälviällä ja Mosse sai jytyn lääkekuurin kivespussintulehdukseen. Sillä on kolmen viikon antibioottikuuri (Rilexine 600, jota menee 2 1/2 tbl aamuin illoin) ja suihkeena Cortavancea, jota suihkutetaan kivespussin iholle kerran päivässä. Lisäksi Mosse saa näin alussa Rimadyliä, jota annoimme jo viikonloppunakin. Aina sanotaan, että ei ole helppoa olla nainen, mutta eipä tuo miehenä oleminenkaan aina ole helppoa. Ostin Mosselle tänään uuden kaulurin, joka on mukavampi kuin sellainen kova muovinen. Tämä on pehmeä kuin uimarengas. Näitä esiteltiin Mustin ja Mirrin uudessa kuvastossa. Mossen on helppo liikkua se kaulassaan. Juominen ja syöminen sujuvat myös hyvin.

Tätä kaulusta voi pitää ulkonakin, eikä se halkea.

Laitan tähän vielä kolme pääkuvaa rakkaasta Mossestamme, jolle toivomme pikaista paranemista!

Mosse lähettää lipaisuja ja terveisiä kasvattajilleen Annelle ja Mikelle ja sanoo, että kyllä tästä selvitään.

En taida osata vastata otsikon kysymykseen ihan tyhjentävästi. Meille kuuluu paljon hyvää, mutta myös kysymyksiä.

Nana-tytölläni on jotain vialla, mutta vielä ei tiedetä, mitä se on. Kun olimme kaihikontrollissa Tampereella, Nanalta otettiin mm. rtg-kuvat ja verinäytteitä. Utrassa nähtiin, että maksa oli hieman suurentunut. Verikoevastaukset sain seuraavana päivänä ja ne olivat hyvät lukuun ottamatta AFOS-maksa-arvoa. Muut maksa-arvot olivat ihan normaalit. Arvot kontrolloitiin nyt tammikuussa täällä ja vastaus oli huolestuttava. AFOS, joka oli Tampereella ~900, oli nyt ~1500. Arvon kuuluisi olla alle 100. Muut arvot olivat yhä ok. Nanalle tehtiin eilen ACTH-rasitus ja katsottiin sappihappoarvot. Kävimme siis ensin aamulla paastoverinäytteessä ja Nana sai sen jälkeen ACTH-pistoksen. 1 1/2 tunnin kuluttua kävimme uudelleen verinäytteessä. Sain tänään soittaa tulokset ja kaikki arvot olivat normaaleja! Hieno juttu, koska korkea ACTH-rasitusvastaus olisi ollut merkki Cushingin syndroomasta. Nyt toisaalta on sitten vielä epävarmaa, mistä tämä kohonnut AFOS ja suurentunut maksa kertovat. Ensi viikolla Nanalta otetaan postbrandiaalinen sappihappoarvo eli ensin paastoverinäyte, sitten ruokailu ja 2 tuntia sen jälkeen jälleen verikoe. Kyllähän tämä mietityttää, mutta pääasia on, että Nana on vaikuttaa kuitenkin reippaalta.

Nana, Madde, Bea, Ilona ja minä olimme sunnuntaina kävelyllä Harrbådassa. Oli tosi mukava päästä pitkästä aikaa yhdessä lenkille. :) Pienet olivat vilkkaita ja Nana seurasi koko ajan kannoillani. Tässä saimme sen nameja heittämällä hetkeksi irti minusta kuvaa varten. Kuten huomaatte, se on jo kuitenkin palaamassa omalle paikalleen. ;)

Minessa sai maanantaina sukset ja nyt sitten tehdään päivittäin hiihtoharjoituksia. Nana seurasi touhua vähän hämillään. Minessa sanoi koirille napakasti, että nyt ette voi leikkiä minun kanssani, kun minä opettelen hiihtämään.

Tämän kuvan Mossesta otin tänään. Ilma on harmaa ja on kova tuuli. Huomiseksi on luvattu vielä huonompaa ilmaa. Valitettavasti kuva on kovin tumma. Sitkeä Minessa-hiihtäjä näkyy taustalla äitinsä kanssa.

Mosse lepäilee lumihangessa ja seuraa hiihtotouhuja. Nana ja Mosse ovat olleet aika leikkisiä nyt muutaman päivän aikana. Ne ovat pitäneet leikkihetkiä pihassa. Nana on koittanut välillä innostaa Mossea leikkimään sisälläkin, mutta sehän on meillä kiellettyä.

 Mosse 5v 2kk

 Nana 9v 2kk

Mosse ja Nana olivat kovin kiinnostuneita, kun äiti teki makkarasoppaa. Meillä ei kerjureille yleensä anneta mitään, mutta kannattaahan sitä aina kuitenkin yrittää. :D  Aamujuuston Mosse kyllä saa joka aamu, kun isäni tekee aamuvoileipiä. Sitä ei kuitenkaan voi oikein laskea kerjäämiseksi, kun se on joka aamuinen rituaali. Sen saatuaan Mosse käy aina vielä hetkeksi nukkumaan.

Mosse katselee mielellään ulos arkkarin ikkunasta ja seurailee kaikkea tarkasti. Nyt oli kirjoituspöydän tuoli jäänyt ikkunan eteen. Mosse laittoi etujalat sille ja kurottautui koko pituuteensa. Hyvin se katseleminen sujui näinkin. :)

Pesin Nanan toissapäivänä. Sen turkki on ihan hyvässä kunnossa, mutta ainahan sitä karvaa lähtee... Sen huomaa hyvin Nanan uudessa tummanruskeassa pedissä! ;) Peti on joka päivä käytössä, vaikka pidemmät unet Nana nukkuu vakiopaikallaan parvekkeen oven edessä selällään jalat pystyssä. Tässä kuvassa Nana levähtää eteisessä.

Nana on saanut kaksi kuvahaastetta. Kiitos Manu (http://www.leopave.vuodatus.net/) ja Peppi (http://gisella.vuodatus.net/)! Haaste on seuraavanlainen: Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta.Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Nanalla on ollut blogi syksystä 2006 alkaen. Nana oli silloin jo 6-vuotias. Koska Nana sai kaksi haastetta, laitan tänne kaksi kuvaa. Ensimmäinen on otettu tammikuussa 2007. Silloin ei vielä ollut lunta. Mosse ja vanhempani olivat Ruotsissa. Nana ja minä olimme ihanalla kävelyllä luonnossa. Nana asteli varovasti kaislikon jäillä. Kuvassa on mielestäni ihanat värit ja herkkä tunnelma.

Toinen kuva on otettu helmikuussa 2007. Olimme koko perhe Bolidenillä kävelyllä. Silloin lunta ja pakkasta riitti! Tämä ei ehkä ole kaunein kuva Nanasta, mutta valitsin tämän, koska se on niin elinvoimaisen näköinen juostessaan luokseni ihan täysillä!

Heitän kuvahaasteen eteenpäin seuraaville koirille, joilla on blogi: Hertta (http://hippulan.vuodatus.net/), Roope (http://roope-leo.vuodatus.net/) , Mandy (http://mandy08.vuodatus.net/), Amigo (http://www.koirakoulusignaali.com/) ja Sulo (http://goljatin.wordpress.com/).

Alla oleva kuva on otettu 19.1.2003. Nana oli nuori tyttö, kaksivuotias, ja ensimmäistä hetkeään Kokkolassa.  Ostin Nanan 18.1.2003. Yön olimme (äiti, Nana ja minä) Hämeenlinnassa ja seuraavana päivänä tulimme Kokkolaan. Kuvassa oikealla on Nanan paras ystävä, Yali. Yali oli Nanan tullessa 3-vuotias. Nämä ystävät saivat elää yhdessä kolme ihanaa vuotta. 19.1.2006 Yali jouduttiin lopettamaan ranteessa olleen luusyövän takia. :( Näin nämä tärkeät päivämäärät merkitsevät meille siis sekä hyvin iloisia että hyvin surullisia muistoja. Jos haluat lukea näistä enemmän, voit katsoa täältä blogistamme eri vuosien kirjoituksia näiltä päiviltä.

Yalille, rakkaalle ensimmäiselle leollemme, joka teki meistä leoihmisiä:

"Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja toinen jää taakse
ja muualla tuuli soi."

Yalin muistokirjoituksena kotisivuillamme olivat nämä säkeet:

"Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin."

 Yali 15.1.2006

Nyt Nana on 9-vuotias ihana leoveteraani. Nana on paras ostokseni ikinä!! Mitään näin ihanaa en luullut koskaan voivani omistaa!! Nanalla on nyt ystävänä 5-vuotias Mosse, jonka kanssa elämää on takana jo 3 1/2 vuotta. Elämä siis jatkuu, vaikka muistot eivät onneksi koskaan katoa.

 Nana 16.1.2010

 Mosse 16.1.2010

Olemme hyvin onnellinen perhe, kun meillä on jo kolmas "maailman paras" leo! ;)