Leonberginkoira Mosse (Ann's Lions Kartanon Kreivi 14.11.2004).
Muistoissa mukanamme kulkevat rakkaimpani Nana (FI & EE MVA Lempileijonan Rahan Viehätys 19.11.2000- 12.6.2011, leikkauksen jälkeinen keuhkoödeema, ruoansulatuselimistön autoimmuunitila) ja Yali (Kinglords Mr Montebello 5.10.1999- 19.1.2006, luusyöpä), molemmat leonberginkoiria.
Tervetuloa lukemaan kuulumisiamme! Toivottavasti ehdit ja viitsit kirjoitella blogissa käydessäsi myös kommentin. Niitä on mukava lukea. Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen:
Kuvien kopioiminen ilman lupaa on kielletty!


Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!!

Minessa ja minä leivoimme äitienpäiväksi mangokakun. Minessan kanssa on mukava puuhailla. Hän nauttii siitä, kun saa laittaa omenaessun päälleen ja touhuta keittiössä. Mosse sai nuolla kermavaahtoa ja koska se ei ihan ylettynyt astian pohjalle, Minessa syötti sitä pitkällä lusikalla.

Mosse ja Minessa pitivät suloisen lepo- ja hellittelyhetken. Mossesta selvästi huomaa, että se ei ole kipeä, koska se pystyy tällaiseen läheisyyteen.

"Me kaksi olemme hyviä ystäviä!"

Mossella on tapana laittaa tassu päälle, jos se tahtoo pitää jonkun lähellään. Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten kunnollinen Mossen häntä nyt on. Lopussa on vielä epätasaista sen rikkinäisyysjakson jäljiltä, mutta kilpparilääkitys vaikuttaa olevan kohdallaan, kun katson hännän tuuheutta.

Mossesta on muitakin uusia kuvia, joista laitan tähän yhden. Loput sitten toisella kertaa, koska kello on jo paljon.

Mukavaa pyhäpäivää ja alkavaa viikkoa jokaiselle lukijalle!!
Tänään sataa ja paljon! Luonto varmasti nauttii, vaikka sade ei vielä olekaan lämmintä. Käenrieskat kukkivat Pakkiksella. Ne ovat levinneet ihanasti ja ovat kuin pieniä kevättähtiä.

Mosse kävi torstaina hierottavana Tuijan luona. Seuraavat hierontakerrat on jo varattu, koska Mossella oli kireyttä takana ja lavoissa. Tällä kertaa Mosse oikein rentoutui ja nautti hieronnasta, ihanaa!

Mosse on aina innokas lähtemään mukaan, mihin sitten mennäänkin. Tärkeintä on olla yhdessä. Toisaalta se jää kauniisti kotiin, kun sille sanoo, että se ei tule mukaan.

Suloinen, iloinen Mosse! Mosse kiittää hännänheilautuksella kaikkia tervehdyksen lähettäneitä rapsutuksista, silityksistä jne. Oli tosi mukavaa, että niin moni teistä otti aikaa jättää meille tervehdyksen!
Kiitos.

Lumet ovat sulaneet vauhdilla parin päivän aikana. Varmasti runsaat yölliset sateet ovat olleet asialla. Huomenna on vapunaatto ja sitten alkaakin jo toukokuu! Sen kunniaksi laitan muutaman kukkakuvan. Samanlaisiahan nämä ovat vuodesta toiseen, mutta joka kerta ilahdun Pakkiksen ja muidenkin pihojen kukista yhtä paljon. 






Mosse on syönyt muutaman päivän Rimadyliä. Meillä oli kaikilla sellainen olo, että kävelyssä oli jotain kauneusvirhettä, ei varsinaista ontumista, mutta enemmän painonsiirtoa kuin yleensä. Ongelma on hävinnyt kipulääkkeellä, jota jatketaan nyt muutama päivä pienemmällä annoksella. Muuten Mosse on ihana itsensä. 
Hauskaa Vappua kaikille teille, jotka pistäydytte täällä. Ilahdun, jos ehdit jättää merkin vierailustasi.
Kiitos kaikille teille, jotka olette aiempiin kirjoituksiin kommentoineet!
Mossehan ulkoilee päivittäin useamman kerran. Minä en ole ollenkaan aina mukana, mutta nyt viikonlopun ajan asun Pakkiksella Mossen kanssa, kun vanhempani ovat reissussa. Minessa tuli perjantaina yökylään ja lauantaiaamuna olimme kolmestaan ulkoilemassa. Mosse pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan koirapuistoon. Minessa nautti loskassa ja mudassa kahlaamisesta. Mosse haisteli paljon ja tutki paikkoja.
Tämän jälkeen menimme vielä Bolideniin, jotta saimme kunnolla liikuntaa.




Koko luonto oli koristautunut helminauhoin! Kaunista.

Aamukävelyllä tänään tapasimme yhden miehen, joka kysyi, onko Mosse kaukkari. Hänen nuori kaukkarinsa oli myrkytetty kuoliaaksi ihan tässä lähiaikoina. Ansa oli heitetty sen omaan tarhaan.
Kuulemma alueella Kokkolasta Pietarsaareen on ollut lisäksi paljon syöttejä, joissa koiranmakkaraan on kätketty paloja säilykeprukeista! Kammottavaa!! Ollaan varovaisia sen puoleen, mitä koiramme laittavat suuhunsa!
Kiitos kirjoittamistanne kommenteista. Ne ilahduttavat aina!
Minessalla on ollut Nanaa tavattomasti ikävä muutamana viime päivänä. Hän onkin sitten ollut yöt täällä minun luonani. Tällä hetkellä pikkuinen nukkuu Nanan pedissä rauhallisesti. Olen hereillä tähän aikaan, koska Minessa heräsi kovasti itkien Nanaa ja rauhottui vasta, kun siirryimme nukkumaan Nanan sänkyyn, joka on säilössä minun sänkyni alla. En saanut heti unta, joten laittelen muutamia ajatuksiani tähän ylös.

Yhtenä iltana huomasin, että Minessa oli katsellut kuvia hänestä ja Nanasta. Sitten hän kysyi: "Tunsivatko karhu, susi ja ankka Nanan?" Kerroin, että susi ei tuntenut Nanaa, koska se on tullut meille Nanan kuoleman jälkeen. Minessa sanoi: "Näytän nämä kuvat kuitenkin niille kaikille." Sitten kuulin, kuinka hän kertoi pehmoleluilleen huolellisesti jokaisesta kuvasta!

Olemme katselleet Nanan tuhkaa ja koittaneet sitä. En tiedä, miten te lukijat koette sellaisen asian. Onko se häväistystä, onko se kamalaa, vai onko se luonnollista ja ok. Meille se on lohdullista ja luonnollista, on ollut sitä alusta asti. Siskoni täällä käydessä Minessa tarjosi heillekin tätä samaa mahdollisuutta, mutta he eivät kokeneet sitä ajatusta omakseen. Minessan kanssa olemme löytäneet pari luun palaa ja niitä hän joskus pitää kädessään. Ensimmäisellä kerralla hyvin pian sen jälkeen, kun olin saanut Nanan tuhkan, Minessa laittoi sinne kätensä ja sanoi: "Kokeile Hanna, tässä tuntuu Nanan pehmeä turkki!"

Olen koittanut vähitellen laittaa Nanan kuvia koira-albumiini, mutta se on niiiiiiin vaikeaa. Itku tulee ja se on vaikeaa saada lakkaamaan. Surutyö vie kauan, vuosia. Onneksi meillä on rakas Mosse, jonka turkkiin voi haudata muutaman kyyneleenkin.
Tänään kuulimme Minessan kanssa ensimmäisen kerran peipposen laulavan, vaikka niitä onkin ollut täällä jo jonkin aikaa. Skillat ovat ponnistautuneet jo nuppuvaiheeseen Pakkiksella.

Sinivuokot ovat avanneet nuppujaan omenapuun juurella.

Hyviä keväisiä päiviä! Ilahdun, jos jaksat laittaa merkin vierailustasi.
Olen kokeillut Mosselle muutaman kerran flexiä metsäkävelyllä. Se on toiminut hyvin. Mosse saa enemmän liikkumatilaa, vaikka se ei olekaan irti. Tuo on Nanan flexi, jota sen kanssa ei tullut käytettyä. Ostin sen nimenomaan metsäkävelyitä varten, mutta Nana ei liikkunut minnekään luotani, koska flexin veto tuntuu vähän koirallakin, kun se etenee. Pikkuiseni oli niin herkkis. Nana saikin sitten liikkua kokonaan vapaana metsässä ja se toimi hyvin. Koska tuo flexi on painorajaan nähden liian "heikko", meillä oli mukana myös Mossen oma talutin, jota olisimme tarvittaessa voineet käyttää.


Minessa oli mukanamme ulkoiluttamassa Mossea pääsiäisen aikaan. Näiden kahden menoa on kiva seurata. Mosse intoutui oikein kovaan juoksuun pientä mäkeä ylös ja alas. Ihanaa, kun se saa nauttia nyt näinkin!





Kävimme muutamia kertoja Harrbådassa katsomassa joutsenia. Eilen meillä oli eväätkin mukana. Harrbådassa oli sekä laulu- että kyhmyjoutsenia. Minä pidän enemmän laulujoutsenista, koska koen kyhmyjoutsenet ärtyisemmiksi.






Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille teille, jotka täällä pistäydytte!!